Kävin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ryhmänäyttelyssä, ensin 30.3.2008 Kokemäellä ja sitten 5.4.2008 Vesilahdella. Molemmilla reissuilla olimme liikkeellä yhdistelmällä kasvattaja-Niina, kaniinimäykky Funny, Mami ja minä.

Kokemäen näyttely pidettiin maapohjaisessa kuplahallissa, jossa oli seinistä heijastuva epätodellinen keltainen valaistus. Mäykkytuomarista meillä oli jo ennakkoarvaus, ettei hän ehkä tykkäisi minun kevytrakenteisesta olemuksestani ja näin todellakin kävi. Tuomari vain vilkaisi pöydällä nopeasti suuhuni eikä kokeillut vartaloani ja rakennettani ollenkaan. Sanellessaan ”tuomiotaan” hän juoksutti minua ja Niinaa loputtomasti kehää ympäri ja ojensi lopuksi minulle sinisen nauhan eli H:n. Kaniinimäykky Funny sen sijaan huolimatta todella kevyestä rakenteestaan miellyttikin yllättäen tuomarisetää, ja Funnysta tulikin sitten ROP ja se kuittasi lisäksi toisen sertinsä. Hyvä Funny! Hienoa että edes toinen meistä pärjäsi ettei ajettu ihan turhaan niin kauas.

Vesilahdella viikkoa myöhemmin olikin sitten minun osaltani taas vaihteeksi aivan toinen ääni kellossa. Näyttely pidettiin kotoisassa nuorisoseurantalon juhlasalissa, jonka lattialle oli viritetty valtava kuitukangas lattiapinnan varjelemiseksi. Kun minun vuoroni tuli, tuomari tutki minut erittäin perusteellisesti pöydällä ja saneli minusta sitten oikein pitkän ja ylistävän lausunnon. Sain vaaleanpunaisen eli Erinomaisen ja lisäksi voitin koko Junnuluokan. Paras narttu –kisassa sijoituin kahden aikuisen koiran jälkeen kolmanneksi ja sain elämäni ensimmäisen Vara-Sertti –ruusukkeen! Tuntuipa taas mukavalta saada kehujen kera uusi ruusuke kotona olevaan palkintokaappiin! Tämä sama tuomari tykkäsi minun sirosta eleganssistani jo Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä joulukuussa ja näköjään fänitti minua edelleen!

Vastavuoroisesti Funny ei nyt sitten enää saanutkaan ERI:ä vaan EH1:n junnuluokassa. Ihmeellisesti meitä onnisti viikon välein vuorotellen!

Kotiin tultuamme Funny tuli hetkeksi juoksemaan kanssani meidän pihalle, ja Niinan ja Funnyn lähdettyä söin taas perinteisin menoin siankorvan ja nappuloita sekä lepäilin koko illan olkkarissa telkkaria katsellen. Ihan mukava reissu!

Tänään oli hirmu hauska päivä kun pääsin Jeri-veljeni ja Siiri-siskoni kanssa jäljestyskurssille Oittaalle. Ensin oli pari tuntia vähän tylsää kun me koirat jouduimme odottelemaan autoissa että luennot saatiin pidetyiksi ja jäljet tehdyiksi. Sitten pääsimme ulos ja seuraavaksi meidän tiimille tehtiin ensin paukkuarkuustesti starttipistoolilla. Kukaan meistä ei hätkähtänyt tai säikähtänyt pamausta ja niin pääsimme metsään.

Minun jäljestysvuoroni oli ensimmäisenä. Vaikka en ollut koskaan jäljestänyt tai haistellut verta, älysin lähes heti mistä oli kyse ja taapersin kuono maassa jälkeä pitkin. Pari kertaa eksyin liian sivulle ja Mami kutsui minut takaisin reitille. Molemmissa kulmissa oikaisin suoraan oikealle enkä kuulemma haistellut tarpeeksi makuuta. Väliajat pysyin yllättävän hyvin reitillä enkä välittänyt mitään jääkylmistä suonsilmäkkeistä tai risukasoista. Reitin lopussa odotti peuransorkka, jota vain haistelin uteliaana enkä yrittänyt purra sitä. Ohjaajan mielestä suoriuduin todella hyvin ensikertalaiseksi ja hän oli sitä mieltä, että minusta tulee vielä kelpo jäljestyskoira!

Siiri-sisko jäljesti vielä minuakin paremmin, sillä Siiri haisteli myös kulmat oikeaoppisesti. Jeri-veljellä oli hieman alkuunpääsyvaikeuksia, mutta sekin suoriutui reitistä lopulta. Näin pääsimme siis kaikki kolme reitin läpi vaikka olimme kaikki ensikertalaisia.

Paluumatkalla nukuin vähän autossa, mutta kotiin päästyäni olin vieläkin niin tohkeissani etten meinannut millään rauhoittua. Toivottavasti pian tulee uusi mahdollisuus päästä jäljestämään!

Kävimme kahden viime viikon aikana Mamin kanssa neljässä näyttelyssä omin päin eli siis ilman Niinaa. Mami halusi harjoitella minun esittämistäni itse, ja siinäpä onkin ollut haastetta kerrakseen.

Maakuntakiertueemme alkoi 26.4.2008 Lahti kv:stä, jossa italialainen miestuomari ei selvästi tykännyt minusta ollenkaan. Juoksutus sujui hajumattojen vuoksi aika heikosti nokka lattiassa ja lisäksi pidin jostain kumman syystä häntääni vinossa toiselle sivulle koko juoksutuksen ajan. Jäin junnuluokan kolmanneksi EH3-arvosanalla. Häntääni en muuten ennen tuota kehää enkä sen jälkeen ole pitänyt vinossa!

Vapunpäivänä 1.5.2008 olimme ryhmiksessä Hollolassa, ja se olikin ensimmäinen ulkonäyttelyni sitten syksyn mätsäriharjoitusten. Tuomari tykkäsi minusta selvästi ja juoksutus ja seisotus sujuivat tuolla kertaa vaihteeksi melko hyvin. Voitin junnuluokassa toisen nartun EH1-tuloksella.

Kahta päivää myöhemmin 3.5.2008 Koski Tl:ssä olimme paikalla Jiro-veljeni kanssa, joka sai arvosanaksi H:n. Oli valtava helle ja olin aivan näännyksissä kun narttukehä viimein reippaasti myöhässä alkoi. Tuomari tavallaan tykkäsi minusta ja tavallaan ei, sillä hän kehui joitain piirteitäni mutta korosti aivan yliampuvasti minun keskentekoisuuttani. Hei haloo, kyseessä oli junnuluokka eikä kukaan ollut väittänytkään, että olisin jo valmis. Arvosanaksi sain H:n ja taas kerran toteamuksen siitä, kuinka tarvitsen paljon aikaa.

No, aikaa tarvittiinkin vain viikko kun äitienpäivänä 11.5.2008 Turengin ryhmiksessä virolainen naistuomari tykkäsikin yllättäen minusta tosi paljon. Häntä ei edes häirinnyt se, että Mami ei millään saanut minua seisomaan pöydän edessä koska asfaltilla oli jotain niin kiintoisaa, että sen päällä piti ihan maata mahallaan. Samassa kohdassa muuten rimpuili ja makoili moni muukin koira, mutta ei ole tietoa mitä siinä maassa oikein oli. No, joka tapauksessa sain ERI:n, voitin junnuluokan ja parhaan nartun tittelin, sain ensimmäisen serttini ja olin vielä VSP. Huh-huh, olipa siinä ylläriä kerrakseen! Mami oli aivan ällikällä lyöty minun menestyksestäni vaikka ei siinä minun mielestäni mitään merkillistä ollut. Minähän olin koko ajan tiennyt, että on vain ajan kysymys, milloin sertti napsahtaa!

Pienimuotoinen näyttelyturneemme päättyi siis parhaalla mahdollisella tavalla. Samaa ei sen sijaan voi sanoa toisesta projektistamme, jonka työnimenä oli ”Jadelle kaveri”. Olimme nimittäin tämän kevään innokkaina jonossa odottamassa kotikennelimme Stellan tulevasta pentueesta tyttöpentua, mutta Stella tekikin lauantaina 10.5.2008 sitten vain yhden ainoan pennun, joka on poika. Niinpä kaverihaaveemme lykkääntyivät tuonnemmaksi, ehkä jopa ensi kevääseen saakka. Onneksi voimme hyödyntää tämän odotteluajan keskittymällä mm. jäljestykseen, toisen sertin pyydystämiseen, tottelevaisuuden opetteluun jne. Mamin mielestä olen sitä paitsi kuitenkin vielä niin kakara, että voi olla hyväkin ettei meille tullut vielä tässä vaiheessa toista koiraa. Olisin ehkä taantunut sisäsiisteyden suhteen takaisin pentuasteelle ja muutenkin oppinut takaisin pentuajan tapoja. Tietyissä asioissa olen nytkin vielä hyvin pentumainen, mutta ehkä aika tekee tehtävänsä.

En ole ehtinyt viime aikoina kirjoittelemaan, kun on ollut kaikenlaista touhua meneillään. Kivointa on kuitenkin viimeisten 3 viikon aikana ollut se, että Jyrin koulu loppui eikä minun ole enää tarvinnut olla päivisin yksin kotona. Yhtenä iltana jahtasin kotipihalla kiinni linnunpoikasen, ja kun Jyri ja Mami yrittivät juosta minua kiinni ottaakseen linnun pois minulta, nielaisin linnun kokonaisena! Mamia huolestutti asia kovasti ja hän seuraili minun olotilojani ja kikkareitani monta päivää tuon tapauksen jälkeen. On tosi ärsyttävää kun yrittää etsiskellä sopivaa kyykistymispaikkaa pihalta ja joku seuraa perässä kuin hai laivaa! Aattelepa ite!

Toukokuun puolivälissä oli oikein ratkiriemukas viikonloppu, kun veljeni Jeri tuli meille hoitoon. Saimme riehua ja ajaa toisiamme takaa pari päivää ja sepä vasta olikin mukavaa! Kävimme samana viikonloppuna myös Hesassa moikkaamassa Reetta-siskoamme, joka on edelleen täsmälleen samannäköinen kuin minä, hieman tummempi vain. Reettapa osasi kävelylenkillä kulkea vapaana ja tuli kutsuttaessa takaisin emäntänsä luo! Mami kauhisteli, että minua ei kyllä ikinä uskaltaisi päästää irti missään aitaamattomassa paikassa. Se onkin viisasta, sillä minähän tulen kutsuttaessa luo vain jos minua sattuu huvittamaan.

Jäljestämässä olemme käyneet viimeisen kuukauden aikana kaksi kertaa, ja molemmat kerrat ovat sujuneet melko hyvin. Heinäkuussa yritämme Mamin loman aikana käydä jäljestämässä oikein ahkerasti ja voi olla, että ennen syksyn tuloa uskaltaudumme Mamin kanssa oikeaan jälkikokeeseen. Kokeisiin on kylläkin aika vaikea päästä, mutta toivotaan, että saisimme jostain koepaikan.

Tottelevaisuuskoulutusta olemme alkaneet Mamin kanssa harrastaa perjantai-iltaisin Kellokoskella. Olemme käyneet siellä vasta pari kertaa, mutta ihan hyvin olen jo oppinut ottamaan kontaktia Mamiin. Olemme harjoitelleet seuraamista ja toisten koirien ohittamista.

Näyttelyrintamalla on ollut vilkasta. Sen jälkeen kun toukokuun alussa Koski Tl:ssä tuomari antoi minulle H:n ja ilmoitti minun tarvitsevan paljon aikaa, minulla alkoikin oikein varsinainen syksee-putki näyttelyissä! Olen tuon pohjanoteerauksen jälkeen ollut 4 kertaa näyttelyssä ja saanut joka kerta ERIn, ollut joka kerta Junnuluokan ykkönen ja kerran jopa VSP sekä saanut 2 Sertiä ja yhden varasertin! Nyt minulla ovat jo alle 2-vuotiaana hankittavat Sertit (+ 2 vara-Sertiä) kasassa, mutta Mami aikoo silti vielä käyttää minua muutamassa näyttelyssä ennen syksyn tuloa. Talvellahan näyttelyitä ei olekaan kuin muutama, ja ensi keväänä voimme sitten lähteä pyydystämään kolmatta Sertiä kunhan ensin täytän ensi maaliskuussa 2 vuotta.

Viimeisen kuukauden aikana Mamikin on ollut lomalla ja olemme puuhailleet kaikenlaista ja käyneet tosi monessa paikassa. Heinäkuu kylläkin alkoi oikein ikävästi kun jouduin heti kuun alussa rokotukseen. Eläinlääkäri oli nuori ja tosi kokematon, joten taistelun jälkeen jouduin lopulta pitämään kuonokoppaa jotta rokotukset saatiin jotenkuten annetuksi. Onneksi nyt tämän jälkeen ei tarvitse enää niin usein käydä rokotuksissa, ellen sitten ensi keväänä innostu käymään luolakokeissa.

Pääasiassa olemme viime aikoina olleet kotosalla ja rentoutuneet. Olen jahdannut omassa pihassa räksiä, harakoita ja oravia ja pitänyt ne poissa marjapensaiden kimpusta. Siilinkin olen tavannut pihalla pari kertaa, mutta se ei halunnut ollenkaan leikkiä kanssani vaan kääriytyi palloksi. Ison osan pihaulkoiluajastani on kuitenkin vienyt naapurien koirien komentaminen. Kadun toisella puolella meitä vastapäätä asuu 11-vuotias lähes kuuro sakemanni Donna, joka haukkuu jatkuvasti ja aivan kaikelle. Minun on ihan pakko yhtyä kuoroon jos se aloittaa haukun. Viereisellä pihalla asustaa matala lamppuharja, jota komentelen aina välillä aidanraosta. Takapihan aidan takana asuvat kultsut Ronja ja Tinka, joita yritän moikkailla aina kun olemme yhtaikaa ulkona. Yletän juuri ja juuri nuolaisemaan kultsujen kuonoa kun kurkotan varpaillani takajaloillani seisten aidan yli. Mami ei uskalla päästää meitä leikkimään yhdessä, koska kultsut ovat niin paljon isompia ja painavampia kuin minä.

Viikko sitten teimme 4-päiväisen Keski-Suomen sukulointikiertueen, jonka aikana näin tosi monta uutta ja myös ennestään tuttua koiraa ja ihmistä. Tapasin kaksi Novascotiannoutajaa (Welmu ja Peppi) sekä cavalierit Lotan, Fannyn, Fridan ja Ilonan. Näistä vain Welmu suhtautui minuun ystävällisesti (se on uros), mutta muut koirat (narttuja) eivät millään halunneet hyväksyä minua seuraansa. Niinpä jouduin lähes koko reissun ajan olemaan joko hihnassa, boksissa tai eri huoneessa aina kun muita koiria oli lähistöllä. Tylsää! Talviturkin heitin Kinkomaalla Päijänteessä kun kastauduin vapaaehtoisesti veteen melkein kokonaan, mutta uimaan en kuitenkaan uskaltautunut.

Jäljestystä olemme harjoitelleet Mamin kanssa viime viikkoina ahkerasti, sillä minulle järjestyi Mejä-koepaikka Ruotsinpyhtäälle elokuun alussa. Jäljestys on sujunut ajoittain tosi hienosti ja ajoittain tosi heikosti, joten ei ole mitään tietoa siitä miten kokeessa käy. Joinain päivinä minua ovat metsässä kiinnostaneet verijälkeä enemmän muut mielenkiintoiset hajut, joiden perään olen yrittänyt lähteä. Välillä taas olen nuuskinut nokka maassa koko jäljen yhtä soittoa alusta loppuun saakka.

Tottelevaisuustreeneissä emme ole ehtineet käymään kuin pari kertaa viime viikkoina. Näyttelyissä olen käynyt Järvenpäässä, Mikkelissä, Ypäjällä ja Kuopiossa. Järvenpäässä 29.6.2008 australialainen naistuomari ei tykännyt minusta juurikaan (JUN EH2), mutta Mikkelissä 5.7.2008 sen sijaan virolainen naistuomari fänitti minua kovasti (JUN ERI1 PN4) ja suhtautui ymmärtäväisesti jopa minun tilapäiseen karvattomuuteeni (”Hyvä turkki tulossa”). Ypäjällä 19.7.2008 oli hirveä kaatosade ja kurakeli, ja muistutin uitettua rottaa kun Mami juoksutti minua lätäköiden keskellä kehässä. Virolainen naistuomari ei erityisemmin tykännyt minusta (JUN EH2).

Kuopion Sawo Showhun lähdin kasvattaja-Niinan mukana oikein junalla, ja matkaseurana oli myös vastikään valioitunut Maisa (FIN MVA Rectus Mystique). Matkustimme lemmikkivaunussa (kissan vierustoverina!) ja nukuin matkan omassa boksissani ihan tyytyväisenä. Perillä Kuopiossa yövyimme Niinan siskon luona, jossa odottikin uusi koiratuttavuus, minun ikäiseni belgianpaimenkoiranarttu Pessi. Olin tavannut Pessin aikaisemmin pari kertaa ohimennen näyttelyreissuilla, mutta nyt sain Pessistä kivan leikkikaverin, joka osasi suuresta koostaan huolimatta leikkiä myös itseään pienempien koirien kanssa. Pessi on perheensä ainoa koira kuten minäkin, joten jaksoimme leikkiä aivan loputtomasti kun kerrankin oli samanhenkistä seuraa. Samalla sain hyödyllistä siedätyshoitoa isojen koirien kammoani vastaan. Vaikka turkkini on tällä hetkellä edelleen aivan järkyttävässä sulkasatovaiheessa (vatsan alla on vain muutama haiven), perjantain 1.8.2008 näyttelyssä saksalainen miestuomari tykkäsi minusta kuitenkin (JUN ERI1 PN4). Lauantaina 2.8.2008 myös tanskalainen naistuomari piti minusta ja sijoituin vielä paremmin kuin perjantaina (JUN ERI1 PN2 VASERT). Lauantai-iltana huristelimme junalla takaisin Helsinkiin, jossa Mami olikin jo meitä vastassa. Hyppäsimme autoon ja kiisimme sitten äkkiä Hyvinkäälle nukkumaan. Rankka mutta hieno reissu!

Ai niin, sitten vielä yksi ihme juttu. Jyri ja Mami ovat koko heinäkuun höpisseet jostain Millasta, joka on kuulemma tosi söpö ja suloinen. Luulen, että tuo Milla-höpinä liittyy siihen salaperäiseen vierailuun, jonka teimme palatessamme kotiin Keski-Suomen reissulta. Pysähdyimme Orimattilassa jonkun omakotitalon eteen, jonka pihalta kuului useamman mäyräkoiran haukuntaa. Minä en saanut tulla mukaan pihalle ja taloon, vaan minun oli odotettava boksissa auton vieressä vierailun ajan. Kun Jyri ja Mami tulivat takaisin vierailulta, he haiskahtivat mäyräkoiralta. Haju ei kuitenkaan ollut tavallinen mäykyn haju, vaan aivan selvästi pennun haju! Apua, ei kai meille vaan olla hommaamassa mäykynpentua…